Viime viikolla minulta hävisi ääni ja kurkku oli kuin riivinrauta, väsymys kaatoi petiin.
Vielä tänäänkin peti on tuntunut mukavalta, olenkin nukkunut useaan otteeseen monta tuntia. Kurkkukipu on hellittänyt, mutta nenä on komian punainen on niin ahkerasti täytynyt niistää.
Kyllä tuo petin pohjalla loikoilukin aikaa myöten alkaa kylkiä painaa sekä paikkoja särkeä. Lämpimästä mehusta minä en välitä, siksi juonkin usein teetä.
Muutamana päivänä tässä kiikaroin lintuja kameran linssin läpi, keittiön ikkunasta.

Kuvat on otettu jälleen keittiön ikkunan läpi.


Minun lintu tuntemus on huono, jotenka tätä punarintaista lintua en tunnista.
Oliskohan tämä sinitiainen?
Punatulkku on tänä talvena ollut aika harvinainen vieras, minun lintulaudallani.
Närhi pariskunta vierailee melkein päivittäin talia syömässä.
Jälleen kuva käpytikasta joka käy ruokailemassa päivittäin.

Neulomista ei passaa vielä ottaa esille vaikka kuinka mieli tekisi neuloa, langan pöly ei varmaankaan tekisi tälle minun punaiselle nenälleni yhtään hyvää.

Oikein mukavaa viikonjatkoa teille, sekä terveyttä.