Entiset suppilovahverot on syöty ja osa kuivattu, niinpä aamuhämärässä ja pienessä sumussa suunnistin metsään.
Hämärässä metsässä vaikka kuinka katselin ja tähyilin vähän kauemmas en huomannut yhtään sientä.
Siinähän se vika olikin kun katselin liian kauas, heti kun katse kääntyi jalkoihin alkoi sieniä löytyä.
Suppilovahveroita oli jalkojen alla ja ympärilläni aika paljon.
Alue oli aika pieni josta nämä suppilovahverot keräsin.


Jollekin olivat suppilovahverot maistuneet, kun reikäisiä sieniä oli aikapaljon.


Edellisen sieniretken suppilovahveroita kuivasin pahan päivän varalle.

Iltapäivällä käytiin entisen työkaverin kanssa kuuntelemaan Tohtori Kiminkisen luentoa vanhenemisesta.

Leppoisaa alkavaa viikkoa teille kaikille. Kiitos kommenteista, niitä on mukava lukea.